Pahanlaatuiset ihokasvaimet veivät pienen rakkaan ystävämme. Muistossa aina tuo viisas ja herkkä koira. <3

Paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten joulun, mutta tässä viimeisin ja ehkä mun kannaltani suurin muutos: Pikkusisko Tosca. Nyt mulla on taas väsymätön painikaveri, tosin välillä tuntuu, että vähän liiankin väsymätön... On se aika kiva nappula kuitenkin.

Oikein hyvää joulua ja lämpöistä mieltä, sekä onnea tulevalle vuodelle!

Aikaa on tässä vierähtänyt ja paljon asioita tapahtunut. Toukokuun alussa jäin äipän kanssa kahdestaan ja sen takia varmaan ei ole muakaan oikein kuvattu.

Nyt oli kuitenkin äiskän kesäloma ja Vendikin vietti pätkän aikaa meidän seurassa maalla. Uimme ja ja nautimme olosta kuten kesällä kuuluukin. Vendikin jopa viimeisenä päivänä ui muutaman tassunvedon. Minähän olenkin ihan jo uimamaisteri... uin ympyrää aina sen aikaa kun äippä ui kauempana, valmiina pelastamaan sen, jos se ei pääse rantaan takaisin.

Aurinko alkaa jo muistuttaa olemassaolostaan ja se onkin ihanaa. Kävimme joku päivä sitten koirametsässä juoksentelemassa ja siellä oli huimasti kaikkea nuuskuteltavaa. Pariin lajitoveriin törmäsimme, Vendi on niille kovin ärtsynä ja haukkuu jo hyvän matkan päästä, kun taas minä tahtoisin vähän joskus olla hippasilla toistenkin kanssa. Tässä kuitenkin rennosti aurinkorinteellä, kaunista oli.